Decisions, decisions..

Joskus sitä miettii, että onko elämässä tehnyt juuri niitä oikeita päätöksiä.

Onko valinnut ne oikeat polut seurattaviksi? Onko jättänyt taakse jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt jättää? Onko tarrannut liian pitkään kiinni asioihin, joihin ei olisi pitänyt tarrautua? Onko jättänyt kuuntelematta ääntä, joka kaikuu syvältä sisimmästä tai jättänyt seuraamasta fiilistä joka yrittää kertoa jotain?

Kaikkea voi pohtia. Ja joskus on tärkeääkin pohtia elämänsä valintoja. Jotkut valinnat voivat kaduttaa, jotkut vieläkin nostaa hymyn huulille. Jokin päätös voi aiheuttaa näitä molempia samaan aikaan.. On vaikea todeta, mikä on oikea ja mikä väärä päätös elämässä. Onko edes oikeaa tai väärää?
Voi olla mielenkiintoista pohtia millainen elämäni olisi tällä hetkellä jos olisin tehnyt näin tai noin, mutta loppuenlopuksi se on melko turhaa. Kerran tehtyä päätöstä on hyvin, hyvin vaikea enää muuttaa. Tottakai se voi olla mahdollista, mutta jos kerran olet jo päättänyt jotain, sinulla on ollut siihen syy. Mikä tässä hetkessä on muka niin erilaista, että päätöstä tulisi muuttaa?

Kaipuu aikaan ennen tehtyä päätöstä voi olla suuri, mutta tulee muistaa, että oli se aika sitten hyvää tai huonoa, se on osa sinua. Kannamme kaikki elämämme päätökset mukanamme koko loppuelämän ajan. Jos jäät katumaan liiaksi tehtyä päätöstä, se vain mustaa muistojasi. Ja mustatut muistot mustaavat sinua.

Päätökset voivat joskus kaduttaa, paljon, mutta on hyvä osata katua. Se osoittaa vain, että osaat arvioida omaa tekemistäsi ja käyttäytymistäsi, mutta älä anna katumuksen vallata mieltäsi. Jos jokin kaduttaa voit etsiä toisen polun, jota pitkin kulkiessasi löydät rinnakkaisen vaihtoehdon tehdylle päätökselle. Älä kiellä tai peru päätöstäsi, opi elämään sen kanssa ja hyväksy se. Ymmärrä miksi juuri sillä hetkellä teit sen. Vasta sen jälkeen pystyt etsiä tätä uutta polkua, joka mahdollistaa rinnakkaiselon tehdyn päätöksen kanssa..
Sekavan kuuloista, tiedän ja anteeksi. En osaa muotoilla hämärän syvällisiä ajatuksiani tällä hetkellä paremmin, mutta toivon, että olen edes hieman ymmärrettävä. Kiitos jos jaksoit lukea tämän kauhian pitkän postauksen loppuun saakka :)