Tervehdys!
Lähes vuosi on kulunut edellisestä postauksestani. Kai tämä blogi on jäämässä jo hieman taka-alalle elämässäni. Tai ehkä aikaa ei ole, tai vain pelkkiä selityksiä. Koskaan ei tunnu olevan aikaa millekään ja silti kulutan sitä tekemättä mitään. Elämä rullaa eteenpäin, sitä vain yrittää pysyä mukana.
Olen opiskellut jo vuoden ammattikorkeakoulussa, täytän seuraavaksi 20, olen seurustellut kohta kaksi vuotta poikaystäväni kanssa. Miten aika kuluu? Minne se menee? Miten pysyä siinä kiinni? Kesä on kohta jo puolessavälissä. Miten sitä ehtii nauttia jokaisesta hetkestä? Miten tuntea joka hetki jossa elää? Mitä, miksi, miten? Niin monia kysymyksiä elämästä.
Mitä tarkoittaa olla onnellinen? Miltä sen pitäisi tuntua? Olenko onnellinen? Minulta kysyttiin sitä ja en tiedä osasinko vastata oikein. Voiko vastata, että vaihtelevasti? Kaiken pitäisi olla niin hyvin, että olisin onnellinen. Kai voin silloin pitää itseäni onnellisena? Mutta entä jos silti ajoittain painaa rintaa ja ahdistaa, vaikka kaikki on hyvin. Mitä se sitten on?
Tunteet vievät ihmistä 10 - 0. Sen olen myös oppinut viimeisen vuoden ajalta. Ne ovat järkeä suurempi voima, jolle vain harvoin mahtaa mitään. Joskus olisi helpompaa ilman tunteita, joskus niistä on tajuttoman kiitollinen. Vaikka joskus tunteet aiheuttavat paljon päänvaivaa, ne tekevät meistä ihmisiä ja yksilöitä. Olen joskus kuullut sanonnan ''Älä pyydä anteeksi sitä mitä tunnet, se on kuin pyytäisi anteeksi sitä, että on aito.''. Uskon, että tuo sanonta pitää paikkansa. Siitäkin huolimatta, että ei itsekään aina haluaisi tuntea sitä mitä tuntee.
Lainaten DNA:ta ''Elämä on.''. Se on, se pysyy ja se kulkee eteenpäin. Elämä vain on, mutta sen sisällön me teemme ja muokkaamme itse. Joskus se on vaikeaa, joskus helppoa. Ja silti elämä vain on. Se on täynnä kysymyksiä ilman vastauksia ja kysymyksiä joihin ei ole vielä löydetty niitä. Elämä on kaikki adjektiivit yhdessä, kaikki värispektrin värit ja jokainen ihminen ja eläin ja olio.
Ei minulla muuta, mukavaa päivänjatkoa. :)
