Elämä on.

Tervehdys!



Lähes vuosi on kulunut edellisestä postauksestani. Kai tämä blogi on jäämässä jo hieman taka-alalle elämässäni. Tai ehkä aikaa ei ole, tai vain pelkkiä selityksiä. Koskaan ei tunnu olevan aikaa millekään ja silti kulutan sitä tekemättä mitään. Elämä rullaa eteenpäin, sitä vain yrittää pysyä mukana.

Olen opiskellut jo vuoden ammattikorkeakoulussa, täytän seuraavaksi 20, olen seurustellut kohta kaksi vuotta poikaystäväni kanssa. Miten aika kuluu? Minne se menee? Miten pysyä siinä kiinni? Kesä on kohta jo puolessavälissä. Miten sitä ehtii nauttia jokaisesta hetkestä? Miten tuntea joka hetki jossa elää? Mitä, miksi, miten? Niin monia kysymyksiä elämästä.

Mitä tarkoittaa olla onnellinen? Miltä sen pitäisi tuntua? Olenko onnellinen? Minulta kysyttiin sitä ja en tiedä osasinko vastata oikein. Voiko vastata, että vaihtelevasti? Kaiken pitäisi olla niin hyvin, että olisin onnellinen. Kai voin silloin pitää itseäni onnellisena? Mutta entä jos silti ajoittain painaa rintaa ja ahdistaa, vaikka kaikki on hyvin. Mitä se sitten on?

Tunteet vievät ihmistä 10 - 0. Sen olen myös oppinut viimeisen vuoden ajalta. Ne ovat järkeä suurempi voima, jolle vain harvoin mahtaa mitään. Joskus olisi helpompaa ilman tunteita, joskus niistä on tajuttoman kiitollinen. Vaikka joskus tunteet aiheuttavat paljon päänvaivaa, ne tekevät meistä ihmisiä ja yksilöitä. Olen joskus kuullut sanonnan ''Älä pyydä anteeksi sitä mitä tunnet, se on kuin pyytäisi anteeksi sitä, että on aito.''. Uskon, että tuo sanonta pitää paikkansa. Siitäkin huolimatta, että ei itsekään aina haluaisi tuntea sitä mitä tuntee.

Lainaten DNA:ta ''Elämä on.''. Se on, se pysyy ja se kulkee eteenpäin. Elämä vain on, mutta sen sisällön me teemme ja muokkaamme itse. Joskus se on vaikeaa, joskus helppoa. Ja silti elämä vain on. Se on täynnä kysymyksiä ilman vastauksia ja kysymyksiä joihin ei ole vielä löydetty niitä. Elämä on kaikki adjektiivit yhdessä, kaikki värispektrin värit ja jokainen ihminen ja eläin ja olio.

Ei minulla muuta, mukavaa päivänjatkoa. :)

Espanja - Kesä 2015

Voisin sanoa tuhat asiaa tästä matkasta. 

Se sai minut ajattelemaan asioita, vielä silloinkin kun siitä oli ehtinyt kulua jo kuukausia. Syvällisiä ja ei niin syvällisiä ajatuksia elämästä, jotka avasivat ja avaavat edelleen silmiäni. Silmiä, jotka katsovat elämää, ihmisiä ja maailmaa. 

Tämä matka sai minut jälkikäteen unohtamaan hetkeksi itseni ja keskittymään täysin toiseen ihmiseen. Se sai minut tulkitsemaan tapahtuneita uudestaan ja näkemään sellaista mille olin ollut ennen täysin sokea. Se sai minut tuntemaan samaan aikaan suurta iloa ja suurta katumusta täysin samasta hetkestä. Se saa hymyn huulille ja kyyneleet silmiin.

Ja juuri sen takia tämä matka avarsi taas hieman enemmän maailmaani ja saa minut yrittämään vieläkin kovempaa tulevaisuudessa. 

Tämä matka oli todiste siitä, että kaikki on täydellistä ja epätäydellistä samaan aikaan ja näytti, että se on ihan okei. Se opetti minulle sen, että täydellisyyden ja epätäydellisyyden kanssa joutuu tasapainoilemaan päivittäin ja tärkeintä on keskittyä hyväksymään ja arvostamaan molempia yhtä lailla. Ja vaikka välillä silmät sumenisivatkin, ei ole koskaan liian myöhäistä yrittää siristää tai puhdistaa linssejä (näin rillipäänä) ja nähdä taas selkeästi eteensä.

Vaikka matka saikin minut ajattelemaan paljon, näin myös kauniita asioita, koin uusia, ihania ja eksoottisia asioita, söin hyvää ruokaa, nautin kaupungissa seikkailusta ja auringossa makaamisesta, yritin suomalaisena selvitä paahtavassa kuumuudessa ja mikä tärkeintä nautin parhaimmasta ja ihanimmasta seurasta koko matkan ajan <3.

Tähän väliin haluaisin ottaa hieman kantaa eläintarhojen toimintaan. Vaikka eläintarhan idea onkin valtavan ihana ja yleisesti ottaen elinolot eläintarhoissa ovat ympäri maailman varmasti hyvät, eläimiä ei ole tarkoitettu elämään vankeuteen. Yllä oleva kuva on huvittava siihen asti kunnes ymmärtää mikä siinä on vikana. Sen jälkeen sitä katsoessa ei tunne muuta kuin surua.

Kiitos ja seuraavaan kertaan :)

p.s. Sanoisin jopa, että kohtaamani eläimet olivat melkoisen kuvauksellisia. Oikein positiivinen yllätys selaillessani ottamiani kuvia jälkikäteen!